Lomaltapaluuluovuus

Mikä sanahirviö. Mutta menköön. Se kuvaa kuitenkin niin hyvin tämän hetkistä olotilaa. Luovuus tarvitsee tilaa ja muuta diipadaapaa youknow.

Mutta niin se vaan taas kerran meni. Täyden kevään jälkeen sai neljä viikkoa keskittyä just siihen mistä nauttii eniten ja tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin ne itselle tuntuu luontevimmalta. Ja nyt on pirun inspiroitunut ja energinen olo.

Tuntuu taas luovemmalta kuin pitkään aikaan. Ja oma blogi voisi olla se, johon tämän energian nyt kanavoin. Ensimmäinen kertahan tämä ei ole kun aloitan kirjoittamaan. Joskus olen jopa työkseni sitä tehnyt (siis yritysblogeja 😀 ).

Syy miksei itsellä ole pitkään aikaan ollut blogia on siinä, ettei osaa kategorioida sitä mihinkään (niin kuin sitä nyt pakko edes olisi). Mutta sisustuskirjoittajaa musta ei saa, matkablogaajaksi budjettini on aivan liian rajoittunut ja pelkästä sairaishistoriastani kukaan ei jaksa lukea.

Lisäksi videot tuntuvat nykyisin luontaisemmalta viestintämuodolta kuin kirjoitettu teksti. Kuka edes jaksaa enää edes lukea, kun asioita voi kuunnella? Ehkä muotokin tulee muuttumaan jossain kohtaa.

Tulevaisuudessa tämä olkoon siis luovasekoitus elämääni. Itse en mahdu yhteen muottiin, joten miksi olettaa sitä blogiltanikaan? Luvassa ainakin:

• tukostaipumuksen ja elinikäisen verenohennuslääkityksen kanssa elämistä
• retkeilyä ja roadtrippejä (erityisesti viimeisimmältä Ruotsi, Tanska, Norja)
• ammatillista höpinää design & IT-maailmasta
• jotain uusista opinnoista

Ensisijaisesti kirjoitan itselleni sekä jälkikasvulleni muistiin ihania (ja kamalia) hetkiä. Aiemmin en ole tajunnut, kuinka uniikki sairashistoriani kahden veritulpan kanssa on. Ja kuinka paljon varsinkin nuoret samassa tilanteessa olevat ihmiset janoavat siitä kokemuksia. Ja jos joku retkeilyfiilistelyistämme vielä inspiroituu niin se on aina plussaa.

Miltä tää kuulostaa? Onko jotain mistä haluaisit kuulla?